ajoittainen laiskuus ja jatkuva huonomuistisuus saavat aikaan luovia postaustaukoja.

Hei vaan hei, täällä ollaan, hengissä edelleen!

Voisi ehkä yrittää tsempata tässä blogipostailujen tekemisessä vähän tiheämmin. :D

..yrittää ainakin.

_

Fiiliksiä, juttuja ja puuhailuja parilta viime viikolta, jokseenkin sekalaisessa järjestyksessä.. :)

• On ollut aivan ihanaa nukkua niin mahtavan mukavassa sängyssä kun mulla täällä on, ja herätä just sillon kun huvittaa, herätä ja nousta pirteänä ja hyvän tuulisena ja mennä laittamaan itselle aamupalaa ja kahvia. Ja kun on niin hyvä ja levännyt mieli, ja aineksia löytyy, on välillä erikiva tempaista itselleen tällaisia hyvänmielen aamupaloja 

• On myös ollut erittäin kiva kun on saanut olla hyödyksi täällä. Oon tiskannut, pessyt pyykkiä, luutunnut lattioita ja imuroinut mattoalueita. :) 

• Tässä yksi päivä saatiin odottamaton mutta erittäin hauska vierailu - joskin ei taloon sisälle vaan sen ylle! Tämä Rodneyn ystävä Chris - jonka luona vierailtiin siellä Cobacabanassa ennen meidän roadtrippiä - tuli moikkaamaan meitä ohimennen helikopterillaan eräänä aurinkoisena päivänä, pörräämään pieneksi hetkeksi tohon talon ylle. Se vilkutti meille ja myöhän vilkutettiin vimmatusti takaisin! :) Rodney on siihen jo tottunut mutta mulle se oli melko kiva odottamaton hetki! :D

• Päivän pikkufakta: oon ollut täällä jo yli kuukauden! Niin se aika rientää kun on kivaa. :)

• Työnhakuprosessi on kuin onkin ollut mulla käynnissä jo muutaman päivän. Kyllä se tästä pikkuhiljaa!

• Tiistaina 3.pvä lähdin itsekseni seilailemaan jokia pitkin vähän lautoilla. Täältä Rodneyn kyydillä aamulla Parramattaan, sieltä kävellen joen varteen josta nappasin lautan Circular Quayhyn, joka on tuolla keskustassa varsinkin kaiken vettenkautta matkaamisen ns. keskus. Sieltä toisella lautalla Manlyyn, aivan upea ja ihana rantakaupunki. Manlyn lautta oli huuuuomattavasti isompi paatti mutta siellä istuin sisätiloissa niin en jaksanut vaivautua ottamaan kuvia. :D

Oli kovin kirkasta ja lämmintä.

Kyllä äiti, olin laittanut aurinkorasvaa. :)

MANLY

Passionfruit & Cookies and Cream -jätskejä. aiettä nomnomnom

ihanaihana pöytä ja tuolit!

Manlyssa tuli pyörittyä n. kolmisen tuntia, ja sitten olikin jo aika suunnata takaisin keskustaan ja sieltä tänne Riverstoneen.

Mutta kaikki ei mennykkään sitten siitä eteenpäin ihan putkeen. :D

Takaisin Circular Quayhyn päästyäni aloin etsiä tietäni Wynyard nimiselle asemalle keskustassa, koska se oli mun sijaintiini nähden lähin. Mulla oli jo sen löytämisessä vähän vaikeuksia, mutta ei siinä mitään löyty se kumminkin (suht.) pian. 

No sitten siellä meen lippuluukulle ja pyydän lipun Riverstoneen. Kysyn siinä samalla että onko tää semmonen juna että täytyy vaihtaa Parramattassa, sanoi että ei kyllä tällä pääsee suoraankin. Okei mahtavaa, lippu kouraan ja äkkiä ilmoitetulle laiturille koska juna lähtee kuulemma 3 minuutin päästä. Kipaisen rappuset ylös, ja ainoo mitä ehdin rekisteröimään oli että siinä on juna ja taulussa lukee "City to Emu Plains" ja koska tiesin että täältä Riverstonesta ainakin pääsee kaupunkiinpäin junilla Emu plains to city ja Richmond to city, ja kun sillä samalla sekunnilla valotaulussaa junan lähtöcountdown pamahti nollaan niin en ajatellut sen enempää vaan hyppäsin siihen junaan.

Se oli aivan ääriään myöten tukossa ihmisiä, ja sain odottaa muutaman pysäkin verran että mun läheltä vapautu yks paikka. 

Mulla tulee välillä semmonen pistävä kipu tonne selkään, mistä lie johtuu huonoista istumisasennoista ja varmaan siitäkin että se selkä on muutenkin ihan tukossa ja mitä näitä nyt on. Siellä junassa istuessa rupes taas sattuun tosi paljon ja olo oli sen takia tosi tukala. Pysäkkejä menee ohi, järjestyksessä niinkun pitääkin. Sitten Parramattan jälkeen seuraava pysäkki olikin yhtäkkiä Blacktown, ja siinä välissä katson sitä pysäkkilistaa ja totean että nyt kyllä hypättiin aika monta pysäkkiä. Ajattelen että no, ei kai se mitään. Sitten alkaa epäilys kalvamaan ja kysyn vieressä istuvalta tytöltä että pääseehän tällä junalla Riverstoneen..?

No eipä tietenkään.

Mahtavaa. Ja kaikenlisäksi se pysäkki jossa olisin päässyt vaihtamaan kätevästi junaa, oli Blacktown. Niin eli se pysäkki joka just meni.

Kiitän tyttöä avusta ja jään seuraavalla.

Siellä selkäkipuisena ja nälissäni odotan ja mietin vaan että joudunko nyt ihan tosissaan ostamaan lipun yhden hikisen pysäkinvälin päästäkseni. Ja ennenkun ehdin ajatella pidemmälle, sieltä tulee taas juna ja päätän vaan hypätä siihen. No biggie, right?

Blacktownissa kysyn siinä lippuporteilla sedältä siellä sivukopissa että mistä saan ostettua junalipun Riverstoneen, se kysyy multa samantien että eikö mulla oo lippua (kun en kerta siitä porttien läpi kulkenut) ja sanoin että ei ja se sanoo että ok sit pitää mennä juttelemaan noille sedille tuolla.

Aa poliisille. Kiva.

Menen poliisisetien luokse ja ennenkun ehdin sanoa mitään niin myös nämä kysyvät että jaa matkustatkos ilman lippua, kuinka vanha olet ja ootko matkustanut ennen ilman lippua. Siinä sitten selität koko väärä juna -skenaarion ja oli mulla sentään onneks näyttää se ensimmäinen junalippu, ja asia oli sillämyöten selvä ja kiltit poliisisedät antoivat mun jatkaa ilman sanktioita. Ostan lipun, hyppään tälläkertaa oikeeseen junaan, jään Riverstonessa ja jatkan sieltä matkaa kävellen.

Mua sattuu selkään, mulla on nälkä ja tosi kuuma ja oon väsynyt.

Kun olin sitä suoraa kävellyt, ja tiesin että näillä nurkilla alkaa olemaan se oikea katu kääntyä oikealle. ...olikos se tämä. 

Vai tämä...? Miksei näissä nyt perhana lue kadunnimiä..

Puhelimen akun viimeisillä rippeillä pakko tarkistaa oikea katu, ja se olikin se mitä alunperin arvelinkin. Hyvä, puhelin pois ja hikisenä laahustaan loivaa mäkeä ylös.

Kävelen ja kävelen ja kävelen ja pian huomaan olevani jo koko kadun aivan toisessa päässä.

...Että ihanko tosissaan kävelin sen talon ohi......

Ei muutakun silmä käteen ja puolimatkaa takasin tälläkertaa keskittyen ympäristöönsä. 

Avaimella sisälle, suoraan suihkuun, iltapalaa nassuun ja sänkyyn, ja johan oli taas parempi olla. 

Aina ei voi kaikki mennä ihan putkeen, ja olisin varmaan pystynyt suhtautumaan tohon huumorilla ellei selkäkipu ja myöhemmin myös muut olotilat ois tehny kaikesta niin tukalaa.

Nyt tuo kaikki sähläys jo naurattaa mutta ei naurattanut silloin. :D

Olipahan ainakin taas tarina jonka kertoa. :)

-

Odotan malttamattomana huomista, sillä pääsen vihdoin skypettämään parin erittäin rakkaan ihmisen kanssa: 

maailman ihanin tätskyn kummityttö ja äitinsä!

Sori Anni mulla ei ollut kännykässä kuvan kuvaa sinusta. :'( Forgive me. 

HIRMUrakkaita ootte kaikki muutkin jonka kanssa on tähän asti päässyt videopuheloimaan, ja kaikki te joiden kanssa ei olla vielä ollenkaan saatu aikaiseksi sopia skype-treffejä; odotan innolla, ja röyhkeesti vaan muistutteleen jos tosiaan haluatte skypeillä ja että millon teille sopisi! :)  

Eipä tässä tähän hätään kai muuta, postailen taas kun on jotain uutta kerrottavaa. 

Cheers!